Karate

Kuten sivustomme URL-osoitekin kertoo, kaikista taistelulajeista karate on meille kaikista kiintoisin. Näinpä haluammekin käydä läpi lajin historiaa, taustoja ja muuta tähän myös karate-dona tunnettuun lajiin liittyen.

Karaten taustaa

Karate (myös karate-do) tunnetaan ainakin Suomessa erityisesti siitä, kuinka niin sanotut karatekat eli karaten vihkiytyneet harrastajat lyövät paljaalla kädellä suuria puu- ja tiilipinoja hajalle. Tämä tuntuu asioista tietämättömille hyvin omituiselta – miten kellään voi olla moinen määrä voimaa ja missä piilee salaisuus tämän tempun taustalla. Kuten ehkä voi kuitenkin arvata, mitään taikatemppuja tällainen halki, poikki ja pinoon -tyylinen lähestymistapa ei vaadi, vaan se vaatii enemmänkin tehokasta mielen hallintaa ja yritystä. Jos yrität lyödä laudan kahtia ajatuksella, että “tämä ei varmaankaan onnistu, mutta kokeillaanpas”, niin voit olla varma, että käteesi tulee sattumaan – ja lauta jää kokonaiseksi.

Karate onkin yllä mainitusta johtuen erityisen tunnettu eräänlaisena mystisenä itämaisena taistelulajina, jonka harjoittajat joutuvat harjoittamaan myös mielensä täyteen terään saakka.

Karaten lähihistoriaa

Karate on peräisin Japanista Okinawan saarelta. Pääsaarelle se päätyi 1900-luvun alussa, kun Japaniin saapui niin sanotun hajonneen Ryukyun kuningaskunnan jäseniä työn perässä. Vuonna 1924 Keion yliopistossa sitten perustettiin ensimmäinen karatekerho. Tästä laji alkoi sitten leviämään innokkaiden opiskelijoiden kesken. Vuoteen 1932 mennessä kaikissa suurimmissa Japanin yliopistoissa sitten jo opetettiinkin tätä jaloa lajia.

Alun perin lajin nimi oli lähempänä kiinalaista kättä tai Tang-kättä, mutta myöhemmin nimeksi tuli tyhjä käsi. Nämä molemmat lausumisasut ovat itse asiassa japaniksi samat, eli sanomalla karate tarkoitat saman aikaan sekä kiinalaista kättä että tyhjää kättä. Melkoisen mielenkiintoinen yksityiskohta siis.

Karaten spekuloidumpaa kaukohistoriaa

Edellisissä kappaleissa käsittelimme nimenomaan karaten läheistä historiaa, mutta totuus on, että taistelulajin tarina on alkujaan paljon pidemmältäkin. Nimittäin ilmeisesti jo vuonna 1372 kiinalaiset taistelulajit lähtivät leviämään Ryukyun saarille Japaniin. Ilmeisesti laji on siis peräisin alun perin näinkin kaukaa, tai siis lähinnä sen kaikkein aikaisimmat muodot. Yleisesti ottaen on kuitenkin hieman epäselvää, miilloin karatea on nykymuodossaan harjoitettu ensimmäisen kerran – kenties vasta lähempänä 1900-lukua.

Karate nykyään

Karate tänä päivänä on yksi suosituimmista taistelulajeista, mitä maailma päällään kantaa. Kaikkein suurin kehitysaskel lajin tiimoilta on varmastikin ollut se, että lajia on kaavailtu otettavaksi mukaan jopa 2020-vuoden olympialaisiin. Japanilainen Web Japan väittääkin, että maailmassa on nykyään jopa 50 miljoonaa karaten harjoittajaa. World Karate Federationin vastaava luku puolestaan on tuplasti suurempi – jopa 100 miljoonaa harjoittajaa.

Karaten harjoittaminen

Monet itämaiset taistelulajit ovat sellaisia, että ne on kehitetty jonkinlaiseen tarkoitukseen. Osa lajeista on myös muodostunut niin sanotuiksi näytöslajeiksi, ja jopa karatea on ehdotettu osaksi olympialaisia vuonna 2020. Karate onkin paitsi itsepuolustuslaji myös kamppailulaji. Keskeisenä perinteisessä karatessa onkin oman itsekehityksen (eli budon, vrt. budolajit) korostaminen. Tärkeänä lajin piirissä pidetään fyysisten elementtien lisäksi myös psykologisia elementtejä, joihin liittyy oikeanlainen asenne (kokoro), sitkeys, pelottomuus, hyveellisyys ja johtaminen. Sen sijaan urheilu- ja kamppailulajina keskeistä on liikunta sekä kilpailu. Joissain karaten lajeissa myös aseet kuuluvat asiaan.

Keskeistä karatessa on myös lajin filosofia. Lajin puolestapuhuja Funakoshi aikanaan lausui, että “Muoto on tyhjyyttä, ja tyhjuus on itsessään muotoa”.  Hän myös uskoi, että karaten harjoittajan tulisi olla “sisäänpäin nöyrä ja ulospäin hellä”. Vain käyttäytymällä nöyrästi voisi ihminen olla avoin karaten monille opetuksille. Tämä puolestaan onnistuu kuuntelemalla kunnolla ja olemalla avoin kritiikille. Funakoshin mukaan “Karatea käytetään kunnolla vain niissä harvoissa tilanteissa, joissa henkilön täytyy kaataa toinen tai joutua toisen kaatamaksi”.

Funakoshi ei uskonut myöskään, että suurin osa lajin harjoittajista päätyisi käyttämään karatea aidossa fyysisessä tilanteessa kuin ehkäpä kerran elämässään. Hänen mielestään harjoittajien ei myöskään pitäisi olla liian valmiina itse taistelemaan. Yksittäinen karateisku oikealta ammattilaiselta saattaa riittää tappamaan. Oppimaansa väärin käyttävät saavat siis helposti asetettua itsensä häpeään.

Kommenttimme karaten filosofiaan

Meitä, tämän sivun tekijöitä, innostaa taistelulajeissa erityisesti niiden filosofinen puoli. Meitä on aina kiinnostanut itämaalainen ajattelutapa ja mystisyys. Ainakin näin suomalaisten poikien makuun itämaiset taistelutlajit tuntuvat jotenkin kosmiselta, täysin omanlaiseltaan asialta. Tuntuu kuin lajien harjoittajilla olisi jonkinlainen ikuinen viisaus ja maailman salaisuus ja tieto hallussaan. Karatessa on jotakin ylimaallista, ja esimerkiksi Funakoshi kuulostaa hyvin, hyvin viisaalta ja tietoiselta mieheltä.

Väkivalta on suoraan sanottuna hanurista – ja iso osa väkivallasta tapahtuu tietystikin vihan voimalla ja motivoimana. Sen sijaan taistelulajeissa keskeistä ei ole toisen osapuolen nöyryyttäminen, rankaiseminen tai vahingoittaminen, vaan enemmänkin johonkin syvälliseen rauhaan takertuminen. On jännä asia, kuinka kaukana taistelulajit ja väkivalta ovatkaan toisistaan!

Lopuksi

Tässä artikkelissamme olemme nopeasti käyneet lävitse karatea, sen menneisyyttä, tulevaisuutta ja perusperiaatteita sekä filosofiaa. Kyseessä on hyvinkin mielenkiintoinen laji, josta voisi loppujen lopuksi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Muun muassa sellaiset action-tähdet kuin Bruce Lee, Chuck Norris, Jackie Chan, Sammo Hung ja Jet Li ovat ilmeisesti ottaeneet vaikutteita monista taistelulajeista ja myös karatesta. Kyseessä on kuin onkin siis hyvin moderni ja valtavirtainen laji, josta riittäisi rupateltavaa.

Mikäli karate kiinnostaa, niin suurimmassa osassa suomalaisia suurkaupunkeja (ja osassa pienempiäkin) pääsee kyllä harjoittamaan tätä hienoa lajia. Suosittelemme!