Vapaapaini

Terve taas! Nyt on luvassa artikkeli, joka kertoo painista – ja tarkemmin vapaapainista! Ja nyt emme tarkoita mitään olympialajia, vaan nimenomaan yhdysvaltalaista pro wrestlingiä. Myös showpainiksi jotkut tätä hauskaa viihdelajia kutsuvat, eivätkä sinänsä suotta, koska show-elementit ja näytteleminen ovat tässä lajissa keskeisessä roolissa.

Miksikö haluamme puhua showpainista muiden taistelulajien joukossa? Noh, pitkälti sen takia, että me kirjoittajatkin olemme showpainin ystäviä, ja onhan kyseessä kuitenkin jälleen yksi mielenkiintoisella tavalla erilainen kamppailumuoto. Sen lisäksi, että showpaini on ikään kuin isojen (ja miksei pienempienkin) miesten saippuaoopperaa, on siinä myös huomattava ripaus urheilullisuutta ja oikean kamppailun henkeä mukana. Monet parhaat showpainijat ovatkin haastatteluissa kertoneet, kuinka taistelu kehässä yltyy usein oikeanlaisen kamppailun melko realistiseksikin simuloinniksi. Silti lajissa on ideana, että toista ottelijaa ei ehdoin tahdoin haavoiteta tai loukata.

Vapaapaini pähkinänkuoressa

Vapaapainia on vuosien saatossa kutsuttu tosiaan muun muassa miesten saippuaoopperaksi. Nykypäivänä valtaosa katsojista tietää, että otteluiden lopetukset on sovittu etukäteen, mutta tämä ei estä ihmisiä fanittamasta painijoita. Kyse on kuin minkä tahansa juonellisen elokuvan tai tv-sarjan käsikirjoittamista. Ainoa vain, että nauhoitettujen kohtauksien sijasta ihmiset pääsevät katselemaan teatterin kaltaista näytöstä, jossa on tavallisesti hyvä vastaan paha. Lajissa niin sanotulla promottamisella eli mikki kädessä tehtävällä uhoamisella on suuri merkitys tarinoiden kerronnassa, mutta suurin näytös esitetään atleettisesti kehässä. Lajin ei siis suoranaisesti ole tarkoitus simuloida näyttelyä, vaan enemmänkin suuren luokan eeppistä kamppailua kahden väkevän voiman välillä.

Vapaapainin säännöt

Mitkä sitten ovat vapaapainin säännöt? Niitä on melko hankala määrittää, sillä jokainen vapaapainia harjoittava tai esittävä federaatio poikkeaa jokseenkin toisistaan. Joitain perinteisiä sääntöjä kuitenkin on. Esimerkiksi lyöminen, potkiminen, lukot ja kaikki vastaavat ovat sallittuja. Oikeastaan helpompaa onkin aloittaa sääntöjen tarkastelu siitä, mikä ei ole sallittua.

Melkein kaikki showpainissa on sallittua, kunhan tuomarin laskua kuunnellaan. Tuomarilla on lupa laskea viiteen, jonka aikana vilpillinen toiminta täytyy lopettaa. Esimerkiksi köysissä olevaa vastustajaa saa höykyttää, potkia, mätkiä ja talloa mielin määrin, kunhan lopettaa sen ennen kuin tuomari laskee viiteen. Samoin köysien ja kehäkulmauksen päältä vastustajan hyppääminen on sallittua, kunhan kulmauksessa ei vietä liian pitkään aikaa. Tosiasiassa vapaapainiottelut loppuvat vain ani harvoin siihen, että tuomari laskisi viiteen ja tällä tavalla diskaisi ottelijan. Toisaalta tämä on kuitenkin mahdollista sellaisissa otteluissa, joissa halutaan kertoa tarina vastustajalleen todella vihaisesta painijasta. Näin esimerkiksi mestaripainijan ei tarvitse hävitä mestaruuttaan eikä vastustajan tarvitse vielä voittaa puhtaasti, vaan herkullista vastakkainasettelua voidaan lykätä toiseen kertaan. Tyypillisintä tietenkin on, että tarinan niin sanottu pahishahmo (lajin termeillä heel) lopettaa ottelun tällä tavoin epäpuhtaasti.

Kehän ulkopuolelle saa mennä, ja vastustajia saa jopa heittää selostuspöydästä läpi ilman diskausta. Tämä on melko erikoista, sillä noin muutoin esimerkiksi erilaisten lyöntiaseiden käyttäminen on ehdottomasti kielletty diskauksen uhalla. Jos painija siis esimerkiksi löisi vastustajaansa luudalla, häviäisi hän saman tien. Sen sijaan pöydän läpi heittäminen on vielä sääntöjen mukaista, koska tällöin painija ei ikään kuin käytä pöytää aseena, vaan enemmänkin koskee vain vastustajaansa.

Kuten sanottua, kaikenlainen lukottaminen ja vääntäminen on sallittua, mutta kuristaminen puolestaan ei. Samalla tavalla myös hiuksista tarttuminen sekä vyön alle iskeminen ovat kiellettyjä – kunhan vain tuomari ei näe.

Tuomarin merkitys otteluissa

Tuomarin tehtävänä ennalta sovituissa otteluissa on hyvin monipuolinen. Tuomari muun muassa laskee selätykset ja antaa ajanottajalle merkin soittaa kelloa, kun voittaja on löytynyt. Tämän lisäksi tuomari suorittaa myös uloslaskun, mikäli painijat ovat yli 10 sekuntia kehän ulkopuolella. Diskauksessa käytetään myös laskemista, kuten edellä esitettiin.

Tuomarin todellinen salainen merkitys on siinä, että hän saa esimerkiksi yhdysvaltalaisen WWE-vapaapainiyrityksen ohjelmissa korvanappiinsa erilaisia tietoja muun muassa siitä, milloin ottelu tulee päättää. Näin tuomari saattaa ilmoittaa painijoille, että nyt olisi aika mennä ottelun lopetukseen. Samalla tavoin tuomari saattaa kommunikoida suorien lähetysten aikana painijoille, milloin ollaan menossa mainoskatkolle tai milloin katsellaan uusintoja tilanteista. Tällöin juonessa mukana olevat painijat tietävät välttää tärkeiden asioiden tekemistä oikeaan aikaan ja toisaalta petaavat tilanteet sopivan herkullisiksi mainoksille mentäessä. Yksi tuomarin vaietuimpia puolia on kuitenkin olla eräänlainen suukappale painijoiden välillä. Painija saattaa kertoa tuomarille, mitä hän aikoo seuraavaksi tehdä, jolloin tuomarin tehtäväksi jää valmistaa vastustaja tulossa oleviin liikkeisiin. Tällä tavoin painijat pystyvät välttämään liiallista kommunikointia kehässä, jottei yleisölle tule vaikeuksia sen suhteen, että he tietäisivät liian paljon painijoiden oikeasta yhteistyöstä.

Missä vapaapainia voi seurata?

Vapaapainin seuraaminen onnistuu muun muassa Suomeen hankittavan WWE Network -suoratoistopalvelun avulla, minkä lisäksi Helsingissä järjestetään myös suomenkielisen ja suomalaisen Fight Club Finlandin eli FCF:n tapahtumia. Jos et ole koskaan nähnyt vapaapainia livenä, niin suosittelemme ehdottomasti käymään tämän suomalaisen federaation tapahtumissa. Tykkäsitpä tai et, kyseessä tulee taatusti olemaan kokemus, jota et aivan hetkessä unohda.